Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Historia


Pappishistoriaa


1. Kappalainen

Johan Pettersson,  s. 3.1. 1777, k. 1860

Puoliso

Fredrika Sofia Snellman, 1788–1875

 

Tullut kappalaiseksi Sotkamoon 1822

vt. kirkkoherrana 1833–36,  varapastorina 1837

kuoli Sotkamossa 1860

 

Johan Petterssonin isä Johan Pettersson Puolangan kappalaisena 1788,  k. 1809

Fredrika Sofia Snellmanin isä Johan Snellman Hyrynsalmen kirkkoherra 1786 – k. 1802

 


2. Kappalainen

Gustaf Reinhold Pettersson (Johanin poika) s. 1822–k. 1890

Puoliso

Vendla Lovisa Wegelius s. 1824–k. 1918

 

Varapastorina 1858, kappalaisena 1861 (virkaan 1863)

Muutto Nivalaan 1872

 

Tytär  Lydia, s. 1849, meni naimisiin Adiel Bergrothin kanssa.

Kirjailija  Kersti  Bergroth on heidän tyttärensä, jonka kirjassa ”Oma muotokuva” on kerrottu hieman ”Erämaa pappilan elämästä” Sotkamon Varpuniemessä.

Lydian  isoisä oli Jakob Wegelius, Jakobin 1. vaimo oli Christina Charlotta von Essen ja 2. vaimo Emma Runeberg, runoilija J.L. Runebergin sisar.

Kirja Merkillinen isoisä, Hellevi Arjava 2010, kertoo enemmän pappi Jakobista sekä tarinan ”pikkusisko” Vendlan ja hänen tyttären Lydian elämästä Varpuniemessa.

 


3. Kappalainen

Kristian (Karl Fredrikin poika) Kekoni s. 1843

Puoliso 

Johanna Lovisa Schroderus, 1852–1891

 

Kappalaisena 1876–1887

 

Tämän jälkeen tehtiin vaihtokauppa Varpuniemen ja Mustolan tilan (Vuokatti) välillä ja Varpuniemelle muutti Hyvösten suku Mustolasta.

 

Kappalaisten viranhoito oli ollut koko ajan kamppailua virkatalon hankalaa sijaintia vastaan. Kekoni-kappalainen sai aikaan pysyvämmän muutoksen kuin edeltäjänsä. Hän valitti vuonna 1877 Varpuniemen virkatalostaan, että se oli sopimaton asuinpaikaksi,” koska kulku sinne on tapahtuva Sapsojärven poikki ja varsinkin syksyllä ja keväällä on usiasti yhdistetty hengen vaaraan.”

Seurakunta vaihtoikin vuonna 1880 Varpuniemen Ala-Sotkamon maakirjataloon Mustolaan, jonka isäntä Heikki Hyvönen oli vaihtoon halukas. Mustola oli suojaisamman, Kajaaniin johtaneen vesireitin varrella ja kaiken lisäksi maantien kupeessa.

 

Ote Sotkamon historiasta:

Pappilan aikaa 1700-luvulla Varpuniemellä, Jakob Chydenius 

Kappalainen asui Sopalassa ainakin vielä vuonna 1725, vaikka autioituneen Rikkolan tilalle uudeksi virkataloksi oli tullut Sapsojärven takaa Varpuniemi. Se tunnettiin 1700-luvulla Yli-Sotkamon Haapalana. Jakob Chydeniuksesta oli tullut pitäjän uusi kappalainen vuoden 1727 keväällä Erik Siniuksen kuoltua, mutta tulokas ei ollut tyytyväinen virkataloonsa. Se oli hänen mukaansa kaukana kirkosta suuren järvenselän takana, joka myrskysi syksyin keväin, ja kesäaikaankin sai pitää varansa. Välimatka haittasi jumalanpalvelusten hoitamista ja muitakin papin tehtäviä, kuten sairaan luona käyntiä.

 

Chydenius ilmoitti asettuneensa kirkon lähelle, kuten hänen edeltäjänsäkin olivat tehneet, ja antaneet virkatalonsa vuokraa vastaan vieraan viljeltäväksi. Koska virkatalosta piti maksaa kruunulle käypä vuokra ja asuminen kirkon tuntumassa kävi kalliiksi, kappalainen pyysi pitäjäläisiltä uutta, kunnollista virkataloa. Jos sellaista ei ollut mahdollista rakentaa, hän esitti vuoden 1728 talvella, että Yli-Sotkamon Haapala oli vaihdettava esimerkiksi Ala-Sotkamon Hiltulan kanssa. Sen omisti tuolloin kihlakunnan verokirjuri Anders Norin. Pitäjäläisten oli tarvittaessa maksettava välirahaa, jotta vaihto järjestyisi. Jos näin ei tapahtuisi, kappalainen katsoi voivansa tyytyä Antti Huovisen omistamaan Kärnälään, koska siellä oli paremmat niityt kuin Haapalassa.

 

Kappalaisen asuntopulmia lievennettiin siten, että tämä saattoi ilmoittaa vielä vuoden 1728 kesällä, että pitäjäläiset olivat antaneet luvan pystyttää torppa kirkon läheiseen lehdikkoon. Kappalainen pyysi pitäjäläisten päivätyöapua asuinsijalla olevien puiden kaatamiseksi.

 

Päivätöitä ei liene ehditty tehdä, sillä kappalainen osti hetimmiten Hiltulan halvahkolla 310 kuparitaalarin summalla ja haki tälle lainhuudon 6.8.1729. Naapuritilan Määttälän eli Skriivarin kanssa syntyi kuitenkin pian kiistaa Vihtamolammin kalavedestä, kun pitäjänkirjuri Johan Dahl kielsi lammen käyttöoikeuden. Kiistaan ei saatu selkeää ratkaisua.

 

Jakob Chydenius valittiin Kuusamon Kirkkoherraksi, ja hän muutti pois paikkakunnalta vuonna 1734. Seuraajan oli tyydyttävä taas Varpuniemeen, ollettikkin, kun tilan vuokraviljelijä hoiti maita kehnosti. Kuolasalmen takainen puustelli pysyi kappalaispappilana jakamattoman Sotkamon loppuajan. Virkatalo paloi vuonna 1804, mutta rakennettiin uudelleen. Chydeniuksen perustelut, ettei viranhoito aina onnistunut Sapsojärven takaa, olivat ilmeisen oikeat. Tiedetään, että kappalaisista ainakin Samuel Bohm asui 1780-luvulla pääpappilan maalla Salmelan torpassa.

 

Sotkamo oli yksi niistä pitäjistä, joiden pääpappila oli oloihin nähden varakas, mutta kappalaispappila perin vaatimaton. Tämä näkyi jo virkatalojen palvelusväen määrissä. Kun kappalainen joutui tyytymään usein yhteen renkimieheen ja yhteen tai korkeintaan kahteen piikaan, kirkkoherra tarvitsi kaksi tai kolmekin mies- ja kolmesta viiteen naispalkollista. Viimeksi mainituista yksi oli hankittu pelkästään karjanhoitajaksi.

 

Sotkamon seurakunnan kappalaiset Siniuksesta – Kekoniin Varpuniemen aikana:

Erik Isakinpoika Sinius    1.5.1722–1726 +

Jakob Chydenius              1.5.1727–1734

Henrik Melanius              1.5.1735–18.4.1762 +

Samuel Bohm                  1.5.1763–30.4.1785

Isak Schroderus                1.5.1786–30.4.1806        Pappilan palo 1804

Gabriel Ståhlberg              1.5.1807–1819 +            Historia kertoo olleen Varpuniemen kappalainen

Johan Pettersson               1.5.1823–27.6.1860 +     Nykyisen Wanhan Warpuniemen 1. kappalainen

Gustaf Pettersson               1861–1872

Kristian Kekoni                 1876 –1887

 

Kappalaisista Jakob Chydeniuksen poika, Anders Chydenius, syntyi 26.2.1729. Antti Chydenius seurasi isänsä jalanjälkiä ja valmistui papiksi, mutta hän ehti sittemmin 1760- ja 70-luvuilla näkyväksi valtiopäivämieheksi. Häntä pidetään ainakin pohjoismaisen ja suorastaan kansainvälisen taloudellisen liberalismin esitaistelijana. Laajan kirjallisen tuotannon jälkeensä jättänyt kansallinen suurmiehemme kuoli vuonna 1803. Muotokuva ikuistettiin markan ajan suurimpaan setelirahaamme.